Mikä on Hard Fork?
Hard fork, eli “kova haarautuminen”, on merkittävä ja pysyvä muutos kryptovaluutan lohkoketjuprotokollassa. Se tapahtuu, kun lohkoketjuverkon taustalla oleviin sääntöihin tehdään perustavanlaatuinen muutos, jonka seurauksena lohkoketju jakautuu tai haarautuu kahdeksi erilliseksi poluksi.
Lohkoketjuteknologian yhteydessä, haarautumisella tarkoitetaan tilannetta, jossa lohkoketjun olemassa olevaa koodipohjaa muutetaan tai päivitetään. Hard forkkaukseen liittyy erityisesti muutos, joka ei ole taaksepäin yhteensopiva, mikä tarkoittaa, että lohkoketjun aiempaa versiota käyttävät noodit tai osallistujat eivät tunnista tai hyväksy päivitetyn version luomia lohkoja.
Kun lohkoketju haarautuu, lohkoketju jakautuu kahdeksi erilliseksi ketjuksi, joilla on yhteinen historia haarautumiskohtaan asti. Toinen ketju noudattaa uusia sääntöjä, kun taas toinen ketju jatkaa toimintaansa vanhoilla säännöillä.
Techopedia selittää Hard Forkin
Kovan haarautumisen, eli Hard Forkin, määrittely ja kuvaaminen on hankalaa, mikä johtuu osittain erilaisista mielipiteistä siitä, mikä on Hard Fork, ja osittain väittelystä siitä, oliko tietty muutos tällainen vai ei.
Yksi hyvä määritelmä Hard Forkille on, että sen noodien konsensus eroaa pysyvästi. Kun taas, taaksepäin yhteensopivat muutokset lohkoketjuprotokollaan, jotka mahdollistavat uusien sääntöjen käyttöönoton ilman, että kaikkien käyttäjien on päivitettävä ohjelmistonsa, kutsutaan nimellä “Soft Fork“.
Termi “Hard Fork” tarkoittaa, että lohkoketjuprotokollan päivitys tai muutos ei ole taaksepäin yhteensopiva. Tämä tarkoittaa, että lohkoketjun aiempaa versiota käyttävät noodit tai osallistujat eivät tunnista tai hyväksy päivitetyn version luomia lohkoja ja päinvastoin.
Kovia haarautumisia voidaan käynnistää eri syistä, kuten uusien ominaisuuksien käyttöönotosta, tietoturva-aukkojen korjaamisesta, yhteisön sisäisten erimielisyyksien ratkaisemisesta tai skaalautuvuusongelmien ratkaisemisesta.
On syytä huomata, että kovat haarautumiset edellyttävät yhteisymmärrystä verkon osallistujien kesken uusien sääntöjen hyväksymiseksi, ja ne voivat joskus johtaa yhteisön jakautumiseen, jolloin jotkut kannattavat alkuperäistä ketjua ja toiset omaksuvat uuden ketjun.
Miten Hard Fork toteutetaan
Hard Fork toimii toteuttamalla lohkoketjun protokollaan merkittäviä muutoksia, jotka eivät ole yhteensopivia lohkoketjun nykyisten sääntöjen kanssa. Tämä prosessi toteutuu useissa keskeisissä vaiheissa.
Ensimmäisessä vaiheessa tehdään ehdotus nykyisen lohkoketjuprotokollan muuttamiseksi. Tämä ehdotus voi tulla kehittäjiltä, yhteisön jäseniltä tai sidosryhmiltä.
Hard Fork -prosessin eteneminen edellyttää konsensusta verkon osallistujien kesken. Ehdotuksen on saatava merkittävä tuki ja hyväksyntä louhijoilta, kehittäjiltä, noodien ylläpitäjiltä ja muilta keskeisiltä sidosryhmiltä.
Kun yksimielisyys on saavutettu, ehdotettujen muutosten tekniset eritelmät määritellään. Kehittäjät työskentelevät lohkoketjun koodipohjaan tehtävien muutosten toteuttamiseksi, mikä tarkoittaa uusien ominaisuuksien käyttöönottoa, konsensusalgoritmin muuttamista tai verkon parametrien säätämistä.
Kehittäjät ja asiantuntijat testaavat ja arvioivat päivitetyn koodin perusteellisesti, sen toimivuuden, turvallisuuden ja yhteensopivuuden varmistamiseksi. Tässä vaiheessa pyritään tunnistamaan ja korjaamaan mahdolliset virheet, haavoittuvuudet tai ongelmat ennen hard forkin toteuttamista.
Tämän jälkeen, Hard Fork ajoitetaan tapahtuvaksi tietylle lohkokorkeudelle tai ennalta määrättyyn kohtaan lohkoketjussa. Tässä lohkokorkeudessa lohkoketjuprotokollan päivitetty versio aktivoidaan.
Kun lohkokorkeus saavutetaan, verkko jakautuu kahteen toisistaan poikkeavaan polkuun. Nykyinen lohkoketju jatkaa vanhojen sääntöjen noudattamista, kun taas uusi lohkoketju alkaa toimia päivitetyillä säännöillä.
Huomattavaa on, että verkon noodien ja louhijoiden on päätettävä, kumpaa ketjua ne tukevat. Noodit voivat valita, päivittävätkö ne ohjelmistonsa noudattamaan uusia sääntöjä vai jatkavatko ne vanhalla versiolla. Samoin louhijat päättävät, minkä ketjun lohkoja he louhivat, perustuen esimerkiksi kannattavuuteen, yhteisön tukeen ja verkon turvallisuuteen.
Miksi Hard Forkkauksia tehdään?
Lohkoketjuverkoissa tapahtuu kovia haarautumisia useista syistä. Tässä ovat merkittävimmät niistä:
Hard Fork vs. Soft Fork
Lohkoketjuteknologian yhteydessä sekä kovat haarautumiset (Hard Fork) että pehmeät haarautumiset (Soft Fork) ovat menetelmiä lohkoketjun protokollan päivittämiseksi, mutta ne eroavat toisistaan perustavanlaatuisesti yhteensopivuuden osalta olemassa olevien sääntöjen kanssa ja niiden vaikutuksen osalta verkkoon.
Tässä vertaileva katsaus koviin haarautumisiin ja pehmeisiin haarautumisiin:
Hard Fork
Ei taaksepäin yhteensopiva. Noodit on päivitettävä uuteen versioon jatkaakseen osallistumista.
Soft Fork
Yhteensopiva taaksepäin. Päivittämättömät noodit voivat edelleen osallistua verkkoon.
Hard Fork
Voi johtaa pysyvään jakautumiseen, jolloin syntyy kaksi erillistä lohkoketjua, jos kaikki osallistujat eivät hyväksy päivitystä.
Soft Fork
Ei yleensä johda pysyvään jakautumiseen. Päivittämättömät noodit voivat edelleen hyväksyä lohkoja päivitetyistä noodeista.
Hard Fork
Vaatii kaikkien solmujen ja käyttäjien päivityksen uuteen protokollaversioon.
Soft Fork
Vain suurimman osan louhijoista on päivitettävä, kun taas päivittämättömät noodit tunnistavat uudet lohkot edelleen kelvollisiksi.
Hard Fork
Voi jakaa yhteisön, jos päivityksestä ollaan eri mieltä.
Soft Fork
Aiheuttaa vähemmän todennäköisesti eripuraa yhteisössä, koska se kattaa enemmän noodeja, jotka eivät ole päivittäneet.
Hard Fork
Merkittävien muutosten toteuttaminen, jotka eivät ole yhteensopivia nykyisen protokollan kanssa, vakavien tietoturvaongelmien korjaaminen tai laajamittaiset päivitykset.
Soft Fork
Vähittäisten muutosten, parannusten tai optimointien tekeminen, jotka eivät muuta protokollaa merkittävästi.
Hard Fork
Voi johtaa uuden kryptovaluutan luomiseen, jos lohkoketju jakautuu.
Soft Fork
Ei luo uutta kryptovaluuttaa; säilyttää yhden lohkoketjun.
Hard Fork
Vaatii selkeän ja usein vaikeasti saavutettavan konsensuksen kaikkien verkon osallistujien kesken.
Soft Fork
Vaatii konsensusta vain enemmistöltä verkon hash-tehosta, ei kaikilta noodeilta.
Ethereumin haarautuminen
Heinäkuussa 2016 Ethereum-verkko koki merkittävän Hard Forkin vastauksena DAO-hakkeriin, jossa hyökkääjä käytti hyväkseen hajautetun autonomisen organisaation (DAO) koodin haavoittuvuutta varastamalla noin 3,6 miljoonaa Ethereumia, joiden arvo oli tuolloin noin 50 miljoonaa dollaria.
DAO oli tarkoitettu hajautetuksi riskipääomarahastoksi, jonka avulla sijoittajat voivat äänestää hankkeiden rahoituksesta. Hakkerointi herätti Ethereum-yhteisössä kiivaan keskustelun asianmukaisesta reaktiosta, ja suurimmat huolenaiheet liittyivät muuttumattomuuden periaatteisiin ja älykkäiden sopimusten turvallisuuteen.
Ethereum-yhteisö joutui tekemään vaikean päätöksen: joko antaa hakkeroinnin olla tuskallinen opetus älykkäiden sopimusten turvallisuudesta tai puuttua asiaan ja peruuttaa vilpilliset transaktiot varastettujen varojen takaisin saamiseksi. Jälkimmäisen vaihtoehdon valitsemiseksi toteutettiin Hard Fork, joka loi uuden version lohkoketjusta, jossa varkaus oli käytännössä pyyhitty pois.
Tällä toimella pyrittiin palauttamaan varat alkuperäisille omistajilleen, mikä johti Ethereumin lohkoketjun jakautumiseen kahdeksi erilliseksi kokonaisuudeksi: Ethereum (ETH), joka otti käyttöön uuden haarautuneen ketjun, ja Ethereum Classic (ETC), joka jatkoi alkuperäisessä haarautumattomassa ketjussa.
Esimerkkejä Hard Forkeista
Suositun Ethereumin Hard Forkin lisäksi kryptoalalla on ollut muitakin tällaisia päivityksiä, kuten Bitcoin forkkaus.
Seuraavassa on muutamia merkittäviä esimerkkejä hard forkeista:
Elokuussa 2017 Bitcoin Cash luotiin vastaamaan huoliin Bitcoinin skaalautuvuudesta. Ensisijainen kiista koski lohkoketjun lohkojen kokoa. Bitcoin Cashin kannattajat kannattivat lohkokokorajan kasvattamista, jotta lohkoa kohti voitaisiin tehdä enemmän transaktioita, millä pyrittiin parantamaan transaktioiden nopeutta ja vähentämään maksuja.
Marraskuussa 2018 tämä haarautuminen tapahtui Bitcoin Cash -yhteisön erimielisyyksien vuoksi lohkoketjun teknisestä suunnasta. Erityisesti kiista koski lohkokokorajoitusta ja tiettyjen protokollan ominaisuuksien käyttöönottoa, joilla pyrittiin parantamaan älysopimusominaisuuksia.
SegWit2x oli ehdotettu hard fork, jonka tarkoituksena oli kasvattaa Bitcoinin lohkokoko 2MB:iin Segregated Witnessin (SegWit) jälkeen. SegWit oli soft fork, jonka tarkoituksena oli parantaa skaalautuvuutta muuttamalla tietojen tallentamista lohkoihin. Ehdotettu hard fork peruttiin kuitenkin lopulta, koska yhteisössä ei päästy riittävään yhteisymmärrykseen.
Hard Forkin plussat ja miinukset
Hard forkeilla on omat etunsa ja haittansa. Niiden ymmärtäminen voi auttaa sidosryhmiä tekemään tietoon perustuvia päätöksiä tällaisten haarojen tukemisesta tai vastustamisesta.
Plussat
- Parannus ja kehitys
- Yhteisön yksimielisyys
- Kriiseihin vastaaminen
- Uusien mahdollisuuksien luominen
Miinukset
- Yhteisön jakautuminen
- Markkinoiden epävakaus
- Turvallisuusriskit
- Hämmennys ja toiminnalliset haasteet
- Resurssien hajaantuminen
Hard Fork Yhteenveto
Kovat haarautumiset, eli Hard Forkit, osoittavat lohkoketjuyhteisön vahvuuden, sillä ne tarjoavat kyvyn sopeutua ja kehittyä vastauksena teknologisiin, eettisiin tai filosofisiin haasteisiin.
Päätös hard forkin toteuttamisesta ei kuitenkaan ole ongelmaton. Siinä on punnittava parannusten hyötyjä ja korjausten välttämättömyyttä yhteisön jakautumisen, markkinoiden epävakauden ja turvallisuushaavoittuvuuksien mahdollisuutta vastaan.