Avoin toiminta

Inflaatio

Inflaatio kuvaa tilannetta, jossa yleinen hintataso taloudessa nousee, mikä vaikuttaa ostovoimaan ja elinkustannusten nousuun negatiivisesti. Tämä ilmiö heikentää kuluttajien kykyä hankkia samoja määriä tuotteita ja palveluita samalla rahamäärällä kuin aiemmin, mikä voi hidastaa talouden kasvua ja vähentää yleistä hyvinvointia.

Se voidaan jakaa eri tyyppeihin, kuten kustannusvetoiseen ja kysyntävetoiseen inflaatioon, joilla on omat syynsä ja vaikutuksensa talouteen. Kustannusvetoinen inflaatio voi syntyä esimerkiksi tuotantokustannusten kasvusta, kun taas kysyntävetoisessa inflaatiossa hintapaineet syntyvät kasvaneesta kysynnästä suhteessa tarjontaan.

Mikä on inflaatio?

Inflaatio on hintojen nousua laajalla joukolla hyödykkeitä ja palveluita tietyn ajanjakson aikana. Yleensä inflaatio mitataan vuoden ajanjaksolla, mutta sitä voidaan tarkastella myös kuukausittain tai neljännesvuosittain.

Se johtaa kuluttajien ostovoiman vähenemiseen ajan myötä, koska samalla rahamäärällä saa jatkuvasti vähemmän hyödykkeitä tai palveluja. Tämän seurauksena elinkustannukset kasvavat, mikä taas jarruttaa talouden kehitystä.

Pohjainflaatiota pidetään tarkempana mittarina kuin yleistä inflaatiota. Siinä jätetään ruuan ja energian hinnat tarkastelun ulkopuolelle. Tämä johtuu siitä, että ruuan ja energian hinnat ovat luonteeltaan hyvin volatiileja, joten ne eivät välttämättä anna tarkkaa kuvaa vallitsevasta inflaatiotasosta.

Ihanteellinen inflaation määrä voi tuoda tiettyjä etuja, kuten kiinteistöjen tai hyödykkeiden hinnan nousua. Kuten 2020-luvun alkupuolella ollaan nähty, hallitsematon ja nopeasti nouseva inflaatio aiheuttaa yleensä enemmän haittaa kuin hyötyä.

Inflaation syitä ja esimerkkejä

Perimmiltään inflaatio johtuu rahan määrän kasvusta, joka johtuu liian löysästä rahapolitiikasta.

Tämä voidaan tehdä esimerkiksi:

  • Lisäämällä rahan painamista
  • Ostamalla lisää valtion velkakirjoja
  • Devalvoimalla maan valuuttaa laillisin keinoin

Nämä toimenpiteet kaikki myötävaikuttavat siihen, että tietyn valuutan ostovoima heikkenee. Se taas puolestaan johtaa siihen, että inflaatio kohdistuu tiettyihin talouden osatekijöihin, jolloin voidaan puhua myös eri inflaatiotyypeistä.

Inflaatiotyypit jakaantuvat kolmeen eri tyyppiin

Kustannusvetoinen inflaatio

Kustannusvetoinen inflaatio tapahtuu silloin, kun taloudessa ilmenee tarjontaan liittyviä sokkeja, jotka häiritsevät tuotteiden tai palveluiden tuotantoa. Nämä voivat esimerkiksi geopoliittisia tapahtumia, kuten Venäjän ja Ukrainan sota, joka häiritsi erityisesti energian ja metallien hintatasoja. Luonnonkatastrofit voivat myös aiheuttaa tilapäisiä häiriöitä tarjontaan.

Kun tuotanto ja toimitusketjut ovat häiriintyneet, tuotantohyödykkeiden materiaalit muuttuvat kalliimmiksi. Tämä nostaa tuotannon hintaa, mikä pakottaa tuottajat siirtämään kasvaneita kustannuksia loppukuluttajille.

Näin tapahtui esimerkiksi globaalin finanssikriisin aikana vuonna 2008, kun ruuan ja polttoaineen hinnat heilahtelivat maasta toiseen aiheuttaen ongelmia maiden välisessä kaupassa.

Kysyntävetoinen inflaatio

Kysyntävetoisesta inflaatiosta puhutaan silloin, kun talous kohtaa äkillisen kysynnän nousun. Se voi tapahtua poliittisista syistä johtuen, kuten hallitusten lisääntyneiden menojen kautta.

Kysyntäsokkeja voi myös esiintyä osakemarkkinoiden aikaan varsinkin silloin, kun joidenkin yritysten osakkeiden kysyntä kasvaa rajusti tai jos keskuspankki laskee korkoja.

Nämä tekijät voivat luoda ennenäkemättömän kysynnän nousun, joka voi ylittää markkinoille suuntautuvan tuotantokapasiteetin. Koska hyödykkeiden ja palveluiden määrä on nyt rajallinen ja niitä on vähemmän kuin kysyntää vaatii, se voi johtaa hintojen nopeaan nousuun ja aiheuttaa inflaatiota pitkällä aikavälillä.

Yksi esimerkki tästä oli patoutunut kysyntä matkailulle, kun COVID-19 rajoitukset lievenivät useissa maissa.

Sisäänrakennettu inflaatio

Tämä viittaa ihmisten odotuksiin siitä, että inflaatio jatkaa nousuaan suunnilleen samalla tahdilla lähitulevaisuudessa kuin mitä se on juuri kyseisellä hetkellä. Tämä on yleistä silloin, jos inflaatio on lähtenyt nousemaan tietyllä prosentilla pidemmän aikaa.

Valmistautuakseen tähän kotitaloudet saattavat jäädä odottamaan palkankorotuksia, jotta heidän elintasonsa pysyisi samana.

Tilanne voi johtaa siihen, että hyödykkeet ja palvelut muuttuvat kalliimmiksi, kun työvoimakustannukset kasvavat, mikä taas johtaa inflaatioon ja aiheuttaen negatiivisen noidankehän.

Miten inflaatioindeksit toimivat?

Inflaatiota mitataan käyttämällä erilaisia hintaindeksejä. Nämä riippuvat valituista hyödykkeistä ja palveluista.

Kuluttajahintaindeksi

Yksi yleisimmin käytetyistä mittareista on kuluttajahintaindeksi eli CPI.

Tämä indeksi ottaa huomioon kulutushyödykkeet ja -palvelut, jotka on suunnattu yksilöille tai ei-institutionaalisille kuluttajille. Tähän sisältyvät esimerkiksi ruoka ja alkoholittomat juomat, vaatteet, liikenne ja terveydenhuolto.

Nämä hyödykkeet huomioivat vähittäismyyntihinnat. Kunkin hyödykkeen hintamuutokset muutetaan niiden keskiarvoiksi, jolloin niitä vertaillaan toisiinsa nähden.

Näitä tekijöitä harkitaan silloin, kun ollaan päättämässä, mitä hyödykkeitä ja palveluita tarkastellaan CPI-indeksissä.

Näitä ovat:

  1. Niiden saatavuus ympäri vuoden
  2. Keskimääräinen rahasumma, joka niistä maksetaan
  3. Kuinka vaihteleva tietyn hyödykkeen hinta on?
  4. Tuottajahintaindeksi

Tuottajahintaindeksiä käytetään pääasiassa Yhdysvalloissa. Se tarkastelee kotimaisten valmistajien välillisiä hyödykkeitä ja palveluita koskevien myyntihintojen muutoksia.

Viime kädessä kyseessä on satojen indeksien kokoelma, joka tarkastelee tuottajahintoja eri tuotekategorioissa ja teollisuudenaloilla.

Tukkuhintaindeksi

Tukkuhintaindeksi on hyvin samankaltainen kuin tuottajahintaindeksi. Useat maat käyttävät sitä jälkimmäisen sijaan. Se tarkastelee raaka-aineiden hintojen muutoksia tukkuhintojen osalta, kuten puuvillalanka, polttoaine ja energia ja niin edelleen.

Miten inflaatiota hallitaan?

Monilla mailla on yleensä jokin inflaatiotavoite, jonka ne pyrkivät saavuttamaan. Hyvin yleinen tavoite on kahden prosentin inflaatio. Tätä korkeamman inflaation hallitsemiseksi keskuspankeilla on käytössään useita strategioita, joilla pyritään saamaan asiat takaisin hallintaan ja lähemmäksi tavoitteita.

Näihin kuuluvat esimerkiksi:

  • Rahapolitiikan kiristäminen: Perinteisen rahoituksen puolella keskuspankit voivat kiristää rahapolitiikkaa nostamalla pankkien varantovaatimuksia ja ohjauskorkoja. Ne voivat myös vähentää valuutan tarjontaa myymällä aiempaa suuremman määrän valtion velkakirjoja.
  • Valuuttamarkkinoiden interventio: Keskuspankit tekevät tämän yleensä suoraan tai epäsuorasti. Suorat menetelmät käsittävät oman valuutan ostamisen valuuttamarkkinoilla. Se puolestaan aiheuttaa valuutan arvostuksen nousemista. Keskuspankit voivat vaikuttaa epäsuorasti valuutan arvoon luomalla signaaleja sen aliarvostuksesta. Sillä tavoin voidaan auttaa vähentämään tuontihintoja.
  • Korkojen nosto: Tämä johtaa lainanoton kallistumiseen, mikä puolestaan voi hidastaa inflaatiota vähentämällä kuluttajien kulutusta.

Inflaation hallintatoimet, kuten rahapolitiikan kiristäminen, voivat joskus mennä kuitenkin liian pitkälle. Nämä voivat johtaa talouden taantumaan ja aiheuttaa kasvavaa työttömyyttä sekä talouskasvun laskua.

Hyperinflaatio

Hyperinflaation määritelmä viittaa erittäin nopeaan ja äärimmäisen korkeaan inflaatioon. Tämä voi tapahtua kuukaudessa tai jopa muutamassa päivässä, millä on tuhoisat seuraukset taloudelle. Yleensä hyperinflaatiosta puhutaan, kun hinnat nousevat yli 50 prosenttia kuukaudessa.

Kun hyperinflaatio alkaa, se voi nopeasti muuttua hallitsemattomaksi. Keskuspankkien painaessa liikaa rahaa ilman sitä vastaavaa talouskasvua, tilanne voi johtaa hyperinflaatioon.

Hallitsematon kysyntävetoinen inflaatio voi myös johtaa hyperinflaatioon – erityisesti, jos hyödykkeiden tarjonta ei vastaa äkillistä kysynnän kasvua. Tämä voi aiheuttaa hintapiikkejä esimerkiksi polttoaineen hinnoissa ja ruoassa.

Hyperinflaatio on yleensä melko harvinainen kehittyneissä talouksissa. Sitä on kuitenkin tapahtunut monissa maissa kuten Argentiina, Chile, Venäjä, Georgia, Zimbabwe, Brasilia ja useat muut.

Inflaation suojakeinot

Kultaa ja hopeaa on pitkään pidetty inflaation suojakeinoina. Tämä johtuu useista tekijöistä, kuten siitä, että jalometallien hinnat ovat vähemmän volatiileja kuin osakkeiden tai muiden sellaisten omaisuuserien, jotka tyypillisesti vaikuttavat enemmän inflaatioon.

Inflaatio nakertaa fiat-valuuttojen, kuten Yhdysvaltain dollarin, arvoa vähentämällä ostovoimaa. Tämän vuoksi jalometallit muuttuvat arvokkaammiksi. Se tietysti johtuu siitä, että yksi kilo kultaa tai hopeaa maksaa aikaisempaa enemmän fiat-valuutoilla ostaessa.

Jalometalleilla on myös konkreettisia käyttötarkoituksia, kuten korut, autot, elektroniikka ja muut vastaavat. Siksi niille on aina kysyntää taloudessa. Toisin kuin fiat-valuutat jalometallien tarjonta on myös rajattu tiettyyn määrään.

Kultaan sijoittamisella on kuitenkin haittapuolensa. Niihin kuuluvat varastointikustannukset ja se, ettei se tuota korkoa korolle. Tästä syystä johtuen jotkut sijoittajat pitävät Yhdysvaltain valtion velkakirjoja – erityisesti inflaatiosuojattuja valtion velkakirjoja – hyvinä suojina inflaatiota vastaan.

Valtion velkakirjat ovat ajoittain turvallisempia ja tarjoavat myös korkeampia korkoja. Sellaiset ETF-rahastot, jotka sijoittavat kultaan tai valtion velkakirjoihin, voivat myös olla hyviä vaihtoehtoja korkean inflaation aikaan. Samoin arvosijoittamista kannattaa harkita tuolloin.

Viime aikoina on myös käyty keskusteluja kryptovaluuttojen, kuten Bitcoinin, ominaisuudesta tarjota suojaa inflaatiota vastaan kullan tavoin.

Samankaltaiset termit

Matti Laurila
Teknologia- ja taloustoimittaja

Matti työskentelee sisällöntuotannon parissa ja on vuosien ajan seuraillut kryptovaluuttojen maailmaa ja niihin liittyviä ilmiöitä. Hänen erityinen mielenkiintonsa kohdistuu metaverseen, NFT:ihin ja yleisesti teknologiaan.