Avoin toiminta

Langaton paikallisverkko (WLAN)

Tiivistelmä

Langaton paikallisverkko eli WLAN on keskeinen teknologia, joka mahdollistaa laitteiden langattoman yhteyden internetiin käyttäen radioaaltoja. WLAN mahdollistaa laitteiden, kuten tietokoneiden ja mobiililaitteiden, yhteyden ilman fyysisiä johtoja. Langattomat paikallisverkot mahdollistavat useiden laitteiden yhteyden internetiin yhteyspisteiden kautta, joita hallinnoidaan usein reitittimillä. Teknologian kehittyessä WLANien perustaminen ja käyttö on yksinkertaistunut, ja ne ovat yleistyneet merkittävästi.

Langaton paikallisverkko eli WLAN on mullistanut tapamme yhdistää laitteita ja jakaa tietoa netissä. Sen avulla useampi laite voi kommunikoida keskenään käyttäen korkeataajuuksisia radioaaltoja, mikä mahdollistaa pääsyn internetiin ilman johtoja.

Tämä tekniikka sallii käyttäjien vapaan liikkuvuuden WLANin kuuluvuusalueella, jolloin laitteiden kanssa on mahdollista liikkua vapaasti ja ylläpitää siitä huolimatta jatkuvaa verkkoyhteyttä.

Mitä langaton paikallisverkko tarkoittaa?

WLAN on verkko, joka mahdollistaa tiedonsiirron kahdelle tai useammalle laitteelle langattomassa paikallisverkossa. WLANit käyttävät korkeataajuuksisia radioaaltoja ja yleensä niihin sisältyy yhteyspiste internetiin. Se mahdollistaa käyttäjien liikkua langattoman verkon kuuluvuusalueella, kuten kodissa tai pienessä toimistossa, samalla ylläpitäen verkkoyhteyttä.

Techopedia selittää langattoman paikallisverkon

WLANia ei pidä sekoittaa Wi-Fi Alliancen luomaan Wi-Fi-tavaramerkkiin. Ensinnäkin arkikielessä jotkut saattavat käyttää termejä “Wi-Fi” ja “WLAN” synonyymeina, vaikka niissä tarkalleen ottaen on joitakin eroja. Wi-Fi-yhteys viittaa tiettyyn langattomaan yhteyteen, jota laite käyttää, kun taas WLAN on paikallinen verkko.

Lisäksi Wi-Fi ei itse asiassa ole tekninen termi, vaan se on IEEE 802.11 standardin yläkäsite, jolloin sillä viitataan kyseiseen tapaan luoda langaton verkko. Kuitenkaan kaikki Wi-Fi-laitteet eivät saa Wi-Fi Alliancen sertifikaattia, vaikka Wi-Fiä käyttää yli 700 miljoonaa ihmistä noin 750 000 yhteyspisteen kautta.

Varsinkin langattomia julkisia paikallisverkkoja käytettäessä on syytä muistaa kyberturvallisuus. Tuolloin ulkopuolisten on mahdollista seurata WLANissa liikkuvaa dataa, jolloin mahdollisuus tietovuotoihin on aina olemassa.

Langaton paikallisverkko – WLANit ja yhteyspisteet

Jokainen laite, joka yhdistyy WLANiin, katsotaan asemaksi ja luokitellaan kahteen kategoriaan: yhteyspisteiksi (AP) ja asiakaslaitteiksi.

  • Yhteyspisteet eli AP:t lähettävät ja vastaanottavat radiofrekvenssisignaaleja sellaisten laitteiden kanssa, jotka pystyvät vastaanottamaan näitä langattomia signaaleja. Yleisin käyttötapaus on reititin, joka hoitaa tiedonsiirron asiakaslaitteen kanssa.
  • Asiakaslaitteet puolestaan voivat sisältää erilaisia tietoteknisiä laitteita, kuten pöytätietokoneita, työasemia, kannettavia tietokoneita, IP-puhelimia, matkapuhelimia sekä älypuhelimia.

Kaikki laitteet, jotka pystyvät kommunikoimaan keskenään, muodostavat palveluyksiköitä, joita on kahta tyyppiä: itsenäiset ja infrastruktuuriset yksiköt.

Itsenäiset palveluyksiköt ovat olemassa silloin, kun kaksi asiakaslaitetta kommunikoi keskenään suoraan käyttämättä yhteyspistettä, mutta eivät tällöin voi yhdistää itseään mihinkään muuhun palveluyksikköön. Tällaisia WLANeja kutsutaan vertaisverkoiksi tai ad-hoc WLANeiksi.

Toinen palveluyksikkö-tyyppi on infrastruktuurinen. Se voi kommunikoida muiden laitteiden kanssa, mutta sen täytyy käyttää yhteyspistettä sitä varten.

Tietoturvallisuuden kannalta on tärkeää, että kaikkien WLAN-verkkojen päätepisteet on turvattu asianmukaisilla tietoturvaohjelmistoilla. Langattomien verkkojen salasanat on syytä olla riittävän turvallisia, jotta niitä on hankala ulkopuolisten arvata.

Esimerkiksi VPN-yhteys on loistava vaihtoehto silloin, jos haluaa käyttää julkisia WLAN-verkkoja. Tällöin kaikki käyttäjät lähettämät ja vastaanottamat tiedot salataan, jolloin arkaluontoiset tiedot pysyvät turvassa.

Langaton paikallisverkko – uudet teknologiat ja niiden yleisyys

1990-luvun alussa WLANit olivat erittäin kalliita ja niitä käytettiin vain, kun langalliset yhteydet olivat strategisesti mahdottomia.

1990-luvun loppuun mennessä useimmat WLAN-ratkaisut ja niiden käyttämät protokollat korvattiin IEEE 802.11 standardeilla eri versioissa. WLANien hinnat myös laskivat merkittävästi, jolloin ne yleistyivät nopeasti kuluttajamarkkinoilla.

Teknologian edistyessä WLANien perustaminen ja hallinta muuttuivat yhä helpommiksi, mikä johti niiden räjähdysmäiseen kasvuun. Nykyään esimerkiksi etäkäyttö lisää langattomien verkkojen kysyntää yhä edelleen.

Tämä johti internetin palveluntarjoajan langattoman lähiverkon eli ISP WLANin esiinmarssiin, jossa monet pienet paikalliset kotiverkot koordinoidaan palveluntarjoajien toimesta, eikä loppukäyttäjän tarvitse suunnitella niitä erikseen paikan päällä.

Tällaisissa ISP WLAN -asetuksissa ISP:n modeemi on yhteyspiste ja samalla myös reititin. Kuluttajan tarvitsee vain kytkeä WiFi-reititin, käyttää annettuja salasanoja ja yhdistää kotona olevat laitteet sen omaan WLANiin.

Tätä toimintatapaa voisi kutsua myös “langattomaksi paikallisverkoksi palveluna”, joka toimii plug-and-play-periaatteella. Joka tapauksessa se on erittäin kätevä tapa muodostaa paikallinen langaton yhteys nettiin, mistä johtuu myös sen suuri suosio nykypäivänä.

Vaikka ISP:t eivät yleensä mainosta tuotteitaan paikallisina verkkoina, ne ovat sitä loppupeleistä. Jotkin ISP-palvelutyypit puhuvat modeemista porttina internetiin, mikä viittaa siihen, että WLAN on tuon portin toisella puolella.

WLANien käyttäjät yhdistävät yhä useammin langattomaan kotiverkkoon laitteita, kuten puhelimia, televisioita, tietokoneita ja tulostimia. Omaa langatonta kotiverkkoa voi helposti hallinnoida hallintapaneelin kautta, joka on asennettu modeemiin. Tällöin on mahdollista lisätä paikallisverkkoon esimerkiksi palomuuri, joka parantaa tietoturvaa.

Muitakin innovaatioita on kehitetty WLANeihin. Osa niistä toimii ilman määriteltyä yhteyspistettä. Toisin sanoen kaikki laitteet toimivat itsenäisesti ja muodostavat yhteyden verkkoon omin avuin. Tämä haastaa perinteisen arkkitehtuuriin, jonka mukaan WLAN koostuu yhteyspisteistä ja asiakaslaitteista.

Samanaikaisesti asiakas-palvelin-arkkitehtuuria, jossa samankaltaista lähestymistapaa käytetään verkkopalveluiden tarjoamiseen, haastetaan vertaisverkkoon perustuvien järjestelmien toimesta. Silloin palvelinta ei tarvita, vaan asiakaslaitteet ovat yhteydessä toisiinsa suoraan.

Esineiden internetin avatessa tietä edistyneille langattomille yhteyksille, WLAN tarjoaa niille aliverkon ja paikallisen langattoman verkon käyttömukavuuden.

Samankaltaiset termit

Margaret Rouse
Teknologia-asiantuntija

Margaret Rouse on palkittu teknologiatoimittaja ja opettaja, joka tunnetaan hänen kyvyistään selittää vaikeitakin teknologisia konsepteja aiheesta vähemmän tietävälle finanssialan yleisölle. Viimeisen 20 vuoden ajan hänen selityksensä ovat ilmestyneet TechTargetin nettisivuille, minkä lisäksi häntä ovat siteeranneet asiantuntijana New York Times, Time Magazine, USA Today, ZDNet, PC Magazine ja Discovery Magazine. Margaretin mielestä mikään ei ole hauskempaa kuin opettaa IT-alan ja finanssialan ammattilaisille, kuinka toisen alan hyvin spesifillä kielellä puhutaan. Jos sinulla on ideoita selitettävistä termeistä tai parannuksista aikaisempiin selityksiin, lähetä sähköpostia Margaretille tai ota yhteyttä häneen LinkedInissä tai Twitterissä.