Langaton verkko (WiFi)

Wi-Fi eli tuttavallisemmin langaton verkko, on mullistanut tavan, jolla ihmiset yhdistävät laitteensa internetiin ja kommunikoivat toistensa kanssa digitaalisessa maailmassa. Tämä teknologia mahdollistaa langattoman pääsyn internetiin käyttäen 2,4 GHz:n tai 5 GHz:n taajuuksia, mikä minimoi häiriöt muiden elektronisten laitteiden kanssa.

Wi-Fi-verkon periaate on yksinkertainen: reititin lähettää radiotaajuuksia, joita Wi-Fi-yhteensopivat laitteet havaitsevat ja tulkitsevat. Näin se mahdollistaa kaksisuuntaisen dataliikenteen eri laitteiden välillä.

Mitä langaton verkko tarkoittaa?

Wi-Fi on langattoman verkkoteknologian protokolla, jota käytetään langattomissa paikallisverkoissa. Wi-Fi toimii 2,4 GHz:n tai 5 GHz:n taajuuksilla varmistaen sen, ettei yhteyden aikana esiinny häiriöitä matkapuhelinten, radiolähetysten, TV-antennien tai kaksisuuntaisten radioiden kanssa.

Tällainen langaton verkko on käytännössä vain radiotaajuuksia lähettävä Wi-Fi-reititin. Sillä varustetut laitteet havaitsee ja tulkitsee nämä aallot ja lähettää sitten tiedot takaisin reitittimeen. Se toimii hyvin samankaltaisesti kuin AM/FM-radio, mutta se on kaksisuuntainen viestintäkanava.

Wi-Fi toimii pidemmillä etäisyyksillä kuin Bluetooth tai infrapuna ja on myös matalatehoinen teknologia, mikä tekee siitä sopivan kannettaville laitteille, kuten kannettaville tietokoneille ja älypuhelimille. Wi-Fiä hallinnoi Wi-Fi Alliance, joka laitevalmistajien ja sääntelijöiden yhdistys. Se määrittelee standardeja ja sertifioi tuotteita Wi-Fi-yhteensopiviksi.

Sen avulla on mahdollista soittaa esimerkiksi langattomia äänipuheluita. Jotta niiden tekeminen olisi mahdollisimman tietoturvallista, langattoman verkon voi aina suojata VPN yhteyden avulla.

Techopedia selittää langattoman verkon toiminnan

Wi-Fi:llä on useita standardeja, joilla on eri nopeudet ja tehovaatimukset. Varhaisin standardi oli 802.11b, joka oli hitain mutta edullisin kustannuksiltaan. Tämä päivitettiin pian 802.11a:ksi ja 802.11g:ksi. Molemmat nämä standardit sisälsivät teknologiaa radiosignaalin tehokkaampaan jakamiseen, mikä vähentää häiriöitä. Uusin standardi on 802.11n, joka mahdollistaa vielä pidemmät kantamat ja tiedonsiirron.

Wi-Fi-verkko voi olla julkinen tai ainoastaan yksityiskäyttöön tarkoitettu. Verkko voi olla jopa koko kaupungin kattava, jolloin puhutaan poikkeuksellisen suuresta WiFi-verkosta. Esimerkiksi Etelä-Afrikan Kapkaupungilla on Wi-Fi-verkko tarjottavana suuressa osassa kaupunkia. Pariisissa ollaan parhaillaan toteuttamassa kunnianhimoista korkeanopeuksista kaupunginlaajuista Wi-Fi-verkkoa.

Alun perin Wi-Fiä käyttivät vain organisaatiot sen innovatiivisuuden ja kustannusten vuoksi. Mutta kuten kaiken elektroniikan kohdalla, ajan myötä se tuli edullisemmaksi tavallisille käyttäjille. Kotikäyttäjien internet-yhteyksien ja laitteiden yhdistäminen Wi-Fiin on nyt hyvin yleistä. Useimmat nykyaikaiset tietokoneet ovat Wi-Fi-valmiita ja sisältävät sisäänrakennetun laitteiston Wi-Fi-verkkoon yhdistämiseen.

Wi-Fi:llä on monia etuja, mutta myös haittoja. Ensimmäisenä on turvallisuuskysymys, sillä verkko on laajasti saatavilla ja avoin myös hakkereille. Erityisesti julkisten WiFien eli hotspottien käyttäjät ovat vaarassa, koska heidän tietokoneensa ovat helposti hakkerien ja identiteettivarkaiden saavutettavissa.

Yksi mahdollisuus lisätä tietoturvaa on käyttää esimerkiksi VPN-teknologiaa. Lisäksi palomuurit ja virustentorjuntaohjelmistot kannattaa pitää ajan tasalla.

Toinen merkittävä ongelma on verkon ruuhkautuminen. Kaikki Wi-Fi-laitteet samalla alueella kommunikoivat yhden reitittimen kanssa, ja jos käyttäjiä on liikaa tai he siirtävät ja vastaanottavat liikaa tietoa, reititin ylikuormittuu eikä pysty siirtämään dataa samaan tapaan. Tämä voidaan ratkaista lisäämällä WiFi-reitittimien lukumäärää tai kasvattaa niiden käyttämää kaistaa.