Obligaatio

Obligaatio on keskeinen osa monen sijoittajan salkkua, johon se voi tarjota sekä vakautta että ennustettavaa tuottoa. Ne ovat lainamuotoisia arvopapereita, jotka mahdollistavat eri tahojen, kuten hallitusten, kuntien ja yritysten, rahoittaa toimintaansa ja projektejaan sijoittajien lainaamalla pääomalla.

Vastineeksi sijoittajat saavat korkotuottoja sekä alkuperäisen sijoituksensa. Monet pitävät sitä hyvänä vaihtoehtona silloin, jos kaipaa pienen riskin hajautusta salkkuunsa.

Mikä on obligaatio?

Obligaatio on rahoitusvälineen muoto, jossa sijoittajalla on osuus lainanottajan velasta ja koroista. Obligaation sopimus määrittelee lainan määrän, korkoprosentin, maksuaikataulun, eräpäivän sekä muut siihen liittyvät tärkeät ehdot ja sopimusehdot.

Obligaatio laitetaan liikkeelle esimerkiksi hallituksen, kunnan, yrityksen tai jonkin muun instituution toimesta rahoittaakseen projektejaan ja toimintojaan.

Kun sijoittaja ostaa pörssistä velkakirjan, hän lainaa rahaa sen liikkeeseenlaskijalle. Vastineeksi hän saa korkotuottoja, jotka lasketaan ennalta määrätyn koron perusteella. Niiden lisäksi sijoittaja saa tietysti koko lainaamansa pääoman sovittuna eräpäivänä.

Obligaatioita käytetään pääoman hankintaan, jolloin ne antavat joustavan tavan organisaatiolle rahoittaa omaa toimintaansa.

Lainaobligaatioiden tyypit

Obligaatio voidaan luokitella niitä liikkeeseen laskevan tahon tai sijoittajien korvauksen mukaan.

Tässä on yleiskatsaus yleisimpiin obligaatiotyyppeihin:

• Valtion obligaatio: Luotu valtionvarainministeriön tai valtioiden toimesta tukemaan niiden kulutustarpeita ja investointeja. Niiden riskitaso määritellään liikkeeseenlaskijan luottoluokituksen perusteella.
• Yritysobligaatiot: Yritysten markkinoille asettamia obligaatioita, joilla pyritään hankkimaan pääomaa yleisiin tarkoituksiin tai rahoittamaan jotain tiettyä yritystoimintaa, kuten fuusioita tai yritysostoja. Niiden riski riippuu yrityksen taloudellisesta vakaudesta.
• Kuntalainat: Osavaltioiden, kaupunkien ja kuntien liikkeelle laskemia niiden jokapäiväisten toimintojen ja projektien rahoittamiseksi.
• Instituutio-obligaatio: Hallituksen virastojen, kuten Yhdysvaltain Fannie Maen tai Freddie Macin, liikkeeseen laskemia velkakirjoja. Niitä pidetään usein investointiluokan sijoituksina, kunhan ne ovat liittovaltion hallituksen takaamia.
• Roskalainat: Matalan luottoluokituksen ja heikon taloudellisen tilanteen omaavien yritysten velkakirjoja. Ne tarjoavat korkeampia tuottoja kompensoidakseen sijoittajien suurempaa riskitasoa.
• Nollakuponkiobligaatio: Eivät maksa korkoa vaan lasketaan liikkeelle alennettuun nimellisarvoon. Sijoittajat ansaitsevat rahaa, kun he saavat obligaatio maksetaan takaisin.

Obligaation keskeiset elementit

Obligaatioilla on useita ominaisuuksia, joita sijoittajat analysoivat määrittääkseen, ovatko ne houkutteleva sijoitusmahdollisuus.

Nämä ovat merkittävimpiä tekijöitä arvioitaessa tällaista rahoitusomaisuutta:

Miten obligaatio toimii?

Kun organisaatio tarvitsee pääomaa, se voi laskea liikkeelle obligaatioita, joita sijoittajat voivat ostaa.

Tässä on lyhyt yhteenveto siitä, miten obligaatio toimii:

1. Sijoittaja lainaa rahaa liikkeeseenlaskijalle ostamalla obligaation. Tämä tarjoaa pääomaa yritykselle tai organisaatiolle.
2. Vastineeksi liikkeeseenlaskija tekee säännöllisiä korkomaksuja, jotka perustuvat instrumentin korkoon ja sen nimellisarvoon. Näin sijoittajat saavat korvauksen lainaamansa rahan aiheuttamasta riskistä näiden maksujen kautta.
3. Eräpäivänä liikkeeseenlaskija maksaa takaisin obligaation nimellisarvon kokonaisuudessaan.

Obligaatiosijoittajat ottavat luottoriskin siltä osalta, että liikkeeseenlaskija saattaa laiminlyödä maksuja eikä pysty maksamaan takaisin velan pääomaa tai edes sen korkomaksuja.

Yleinen nyrkkisääntö obligaatioihin liittyen on se, että mitä korkeampi liikkeeseenlaskijan luottoluokitus on, sitä pienemmät ovat nämä riskit.

Obligaatio – tuottojen tyypit

Obligaation tuotto viittaa sijoittajan tuottoprosenttiin. Käytännössä sijoittaja saa tuottoja lainalleen korkojen muodossa.

Joitakin yleisimmin käytettyjä mittareita obligaatioiden tuottoihin liittyen ovat:

• Velkatuotto: Se on sama kuin velan korko. Se ilmaistaan prosenttiosuutena obligaation nimellisarvosta. Sen avulla voi ottaa selville, kuinka paljon sijoittajat saisivat vuosittain, jos obligaatio ostettaisiin sen nimellisarvolla.
• Nykytuotto: Lasketaan jakamalla vuotuinen korkomaksu obligaation markkinahinnalla. Se mittaa odotettua vuosituottoa sijoitukselle.
• Tuotto eräpäivänä: Tämä laskelma ilmaisee, mikä olisi vuotuinen tuotto sijoittajalle olettaen, että obligaatio ostetaan sen nykyisellä hinnalla ja maksut maksetaan normaalisti eräpäivään asti.

Tuotot vaihtelevat obligaatioiden välillä useiden tekijöiden takia. Niihin kuuluvat luottoluokitus, jäljellä oleva maksuaika ja markkinoilla vallitsevat korkotasot. Pidemmän eräpäivän ja korkeamman riskitason obligaatio tarjoaa yleensä korkeampia tuottoja.

Obligaatioiden hinnat ja korkotasot

Obligaatiohintojen ja korkotasojen välillä on käänteinen suhde. Kun korkotasot nousevat, obligaatioiden hinnat laskevat. Kun taas lainan korot laskevat, velkakirjojen hinnat nousevat.

Jos esimerkiksi obligaatiolla on kiinteä neljän prosentin korko ja viitekorko nousee viiteen prosenttiin, kukaan ei maksaisi täyttä hintaa neljän prosentin obligaatiosta. Tämä johtuisi tietysti siitä, että uudet obligaatiot tarjoaisivat samaan aikaan viiden prosentin tuoton. Hinnan on laskettava tarpeeksi, jotta tuo matalampi tuotto olisi markkinaosapuolille houkutteleva.

Lisäksi on syytä ottaa huomioon, että mitä kauempana obligaation eräpäivä on, sitä herkempi sen hinta on viitekoron muutoksille. Hinnanvaihtelu voi vaikuttaa sijoittajiin, jotka myyvät obligaatioita ennen niiden erääntymistä.

Obligaatio – minkälaisia riskejä siihen liittyy?

Velkakirjoihin liittyy kaksi pääasiallista riskiä: luottoriski ja likviditeettiriski.

Seuraavissa alakappaleissa on tarkemmat kuvaukset siitä, mitä nämä riskit itse asiassa tarkoittavat.

Luottoriski

Luottoriski viittaa siihen mahdollisuuteen, että obligaation liikkeeseenlaskija laiminlyö takaisinmaksun eikä pysty maksamaan takaisin velan pääomaa ja korkoja kokonaisuudessaan.

Luottoluokituslaitokset arvioivat luottoriskiä antamalla jokaiselle liikkeelle laskijalle luottoluokituksen. Mikäli pääomaa haluaa kerryttää obligaatioiden avulla, omasta luottoluokituksesta on syytä pitää kiinni.

Investointiluokan obligaatioilla on korkeimmat luokitukset ja niitä pidetään vähäisemmän luottoriskin kohteina verrattuna korkeatuottoisiin ”roska”-obligaatioihin.

Yhdysvaltain valtion obligaatioilla on korkein mahdollinen luottoluokitus, koska niiden takana on hallituksen luoma turvallisuus ja uskottavuus – kyseessä on kuitenkin maa, joka ei ole koskaan laiminlyönyt velkaansa koko historian aikana.

Yritys- ja paikallishallinnon obligaatioilla on tyypillisesti suuremmat riskitasot kuin valtion obligaatioilla, mikä johtuu tietysti niiden pienemmästä likviditeetistä.

Likviditeettiriski

Likviditeetti luo riskin siitä, ettei markkinoilta löydy ostajaa obligaatioille. Uudet obligaatiot ovat erittäin likvidejä, mutta vanhemmat ja OTC-markkinoilla myytävä obligaatio saattaa kohdata suurempia likviditeettiriskejä.

Sijoittajat tietysti vaativat korkeampia tuottoja pienemmän likviditeetin omaavilta obligaatioilta, koska ne sisältävät suurempia riskejä.

Joissakin obligaatioissa on sisäänrakennettuja lunastus- tai myyntioptioita, jotka vaikuttavat niiden likviditeettiin. Lunastettava obligaatio mahdollistaa liikkeeseenlaskijan maksavan obligaation pääoman takaisin ennen eräpäivää. Myyntioptiolliset obligaatiot antavat sijoittajille mahdollisuuden myydä obligaation takaisin liikkeeseenlaskijalle ennen eräpäivää tietyin ehdoin.

Kuinka sijoittaa obligaatioihin?

Sijoittajilla on nykyään useita vaihtoehtoja obligaatioiden ostamista ajatellen.

Nämä ovat neljä yleisintä vaihtoehtoa:

1. Obligaatiorahastot: Keskinäiset ja ETF-rahastot, jotka ylläpitävät obligaatiosalkkua. Nämä rahastot veloittavat vuosittaisen hallinnointimaksun ja tarjoavat pääsyn monipuolisiin valmiiksi hajautettuihin salkkuihin.
2. Yksittäinen obligaatio: Toissijaisilla markkinoilla voi käydä kauppaa olemassa olevien tai uusien obligaatioiden kanssa. Ne voidaan ostaa liikkeeseenlaskijoilta tai välittäjän kautta.
3. Valtionvelkakirjat: Näitä voidaan ostaa suoraan Yhdysvaltain liittovaltion hallitukselta TreasuryDirectin kautta tai välittäjän kautta.
4. Vakuudellinen velka: Näihin kuuluvat tuotteet, jotka kokoavat erilaisia obligaatioita yhdeksi arvopaperiksi. Hyviä esimerkkejä ovat asuntolainoilla vakuutetut arvopaperit tai vakuudelliset velkasitoumukset.

Obligaatio on tärkeä osa sijoitussalkkuja, sillä ne tarjoavat tuloja, hajautusta ja alhaisempaa volatiliteettia verrattuna osakkeisiin.

Velkakirjoihin liittyy kuitenkin aina jonkin verran riskiä, kuten korkoriski, inflaatio ja oletusriski, jotka sijoittajien on syytä ottaa huomioon.

Obligaatio – hyvät puolet

Obligaatio – huonot puolet

Obligaatio – yhteenveto

Obligaatio tarjoaa sijoittajille mahdollisuuden tukea eri toimijoiden, kuten hallitusten, kuntien ja yritysten, rahoitustarpeita antamalla lainaa vastineeksi korkotuottoja ja lainattavaa pääomaa vastaan. Ne ovat suosittuja niiden tarjoaman vakauden ja ennakoitavien tuottojen vuoksi.

Obligaatioiden tyyppejä on monia, joten sijoittajilla on paljon varaa mistä valita. Velkakirjojen keskeiset tunnusmerkit, kuten nimellisarvo, kuponkikorko, ja eräpäivä, määrittelevät sijoituksen ehdot. Ne tuleekin käydä tarkkaan läpi, mikäli haluaa löytää parhaan mahdollisen obligaation itselleen.

Velkakirjat ovat olennainen osa monipuolista sijoitussalkkua, sillä ne tarjoavat keinoja varojen kasvattamiseen samalla kun hallitaan riskejä tehokkaasti. Niitä voi harkita esimerkiksi rahastojen rinnalle tai niiden sijalle.

Obligaatio – usein kysytyt kysymykset