Päätepisteiden tietoturva on olennainen osa nykyaikaista yritysverkon kyberturvallisuutta, joka keskittyy verkon laitteiden – eli päätepisteiden – suojaukseen. Tämä kattaa kaikkien verkon laitteiden tilan, toiminnan, ohjelmistot sekä niiden todentamisen seurannan.
Päätepisteiden suojauksessa käytetään erilaisia turvaohjelmistoja, kuten virustorjuntaa ja palomuureja, jotka asennetaan niin päätelaitteisiin kuin verkkopalvelimiinkin. Teknologian kehittyessä myös päätepisteiden turvaamisen menetelmät ovat monipuolistuneet sisältäen nykyään paljon erilaisia ominaisuuksia.
Mitä päätepisteen turvallisuus tarkoittaa?
Päätepisteiden tietoturva on asiakas-palvelin-mallille tarkoitettu menetelmä yritysverkon suojaamiseksi keskittymällä verkkolaitteisiin eli päätepisteisiin seuraamalla niiden tilaa, toimintaa, ohjelmistoja, valtuutuksia ja todentamista.
Turvaohjelmisto asennetaan kaikkiin päätelaitteisiin sekä verkkopalvelimiin. Tällainen ohjelmisto voi sisältää virustorjunnan, vakoiluohjelmien torjunnan, palomuurin ja HIPS-järjestelmän (Host-based Intrusion Prevention System).
Techopedia kertoo päätepisteiden tietoturvasta
Hallinnolle ja IT-tiimille päätepisteiden tietoturva on yhä kriittisempi elementti yritysverkkojen turvallisuuden osalta. Yhä useampi työntekijä ja yhteistyökumppani vaatii pääsyä verkkoon internetin ylitse, jolloin tietoturva tulee keskeiseen asemaan.
Päätepisteen turvallisuus kehittyy teknologian edistyessä. Tietoturvaohjelmistot sisältävät nykyään hyvän suojan verkkohyökkäyksiä vastaan siten, että päätelaitteiden toimintaa voidaan seurata aktiivisesti. Näin luvattomien sovellusten pääseminen verkkoon voidaan estää tehokkaasti.
Jotkut monimutkaiset päätepisteiden turvaohjelmat keskittyvät käyttäjän laitteen todentamiseen. Kun käyttäjä yrittää kirjautua sisään, tunnistetiedot vahvistetaan, ja laite skannataan turvallisuuden takia. Tämä tehdään, koska laitteessa voi olla jokin luvaton ohjelmisto, kuten videopeli tai vertaisverkkosovellus, joka mahdollistaa rajapinnan hyökkääjille.
Lisäksi skannauksen aikana käydään läpi virtuaalinen yksityisverkko, virustorjuntaohjelmisto, palomuuri, pakolliset yritysohjelmistot ja käyttöjärjestelmän tarkistus. Laitteet, jotka eivät täytä näitä kaikkia vaatimuksia, saavat rajoitetun pääsyn yritysverkkoon tai ne voidaan eristää kokonaan.
Tätä kutsutaan verkon pääsyn hallinnaksi (NAC), jossa käytetään monia päätepisteiden tietoturvaan liittyviä elementtejä. Kun pääsy viimein myönnetään, se tapahtuu usein käyttäjän profiilin mukaan. Esimerkiksi henkilöstöhallinnon työntekijälle voidaan antaa vain yleinen pääsy verkkoon ja HR-osaston tiedostoihin.
Miten päätepisteiden tietoturva voidaan tehdä paremmaksi?
Kuten sanotaan, ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Mikäli jokin yritysverkon päätelaitteista ei ole asianmukaisesti suojattu, siitä tulee nopeasti verkkorikollisten kiinnostuksen kohde.
Päätepisteiden turvallisuuden tärkeys korostuu nimenomaan siksi, että kyberrikolliset kohdistavat hyökkäyksensä nimenomaan näihin laitteisiin päästäkseen käsiksi yrityksen tietoihin. Yleisesti ottaen hakkeroinnit kohdistuvat pääasiassa sellaisiin laitteisiin, joissa tietoturva on heikolla tasolla.
Haavoittuvaisuus kasvaa entisestään tulevaisuudessa, koska työvoima hajautuu ympäri maailman ja etätyöt lisääntyvät yhä enemmän. Tällöin erilaisten laitteiden käyttö eri verkoissa aiheuttaa omat vaaransa yrityksen tietoturvan kannalta.
Päätepisteiden turvallisuus on kriittistä, sillä tietomurrot ja haittaohjelmat voivat aiheuttaa yritykselle merkittäviä taloudellisia menetyksiä. Kustannukset nousevat helposti useisiin miljooniin dollareihin, joten kyberturvallisuuteen satsaaminen ei ole turhaa.
Organisaatiot voivat suojautua kyberuhkilta toteuttamalla parhaita käytäntöjä tietoturvaan liittyen. Siksi esimerkiksi käyttäjien kouluttaminen kannattaa aina, minkä lisäksi yritysten tulee aktiivisesti seurata tietoturva-alan kehitystä.