Avoin toiminta

Tietokoneverkko

Mitä tietokoneverkko tarkoittaa?

Tietokoneverkko on laaja käsite yhdelle tietojenkäsittely tieteen suurimmista teknologisista edistysaskeleista viimeisen 40 vuoden aikana. Tietokoneverkon perusmääritelmä on, että tietokoneverkko yhdistää hajautetun arkkitehtuurin osia, koostuivatpa nämä osat laitteistoista tai virtuaalisista tai loogisista resursseista.

Erityyppiset tietokoneverkot taas luokitellaan yleisesti niiden ominaisuuksien perusteella.

Techopedia selittää, mikä on tietokoneverkko

Perehdytään hieman tarkemmin siihen, kuinka edellä mainittu ero tehdään tietokoneverkkojen kehityksessä askel askeleelta, eli varhaisista keskustietokoneista alkaen.

Niissä ihan ensimmäisissä tietokoneissa ei ollut verkkoja – ne olivat monoliitteja, jotka murskasivat numeroita mekaanisten ja sähköisten peruskomponenttien kautta.

Kehitys kulki tuolloin hitaasti tähän päivään verrattuna, mutta teknologian kehittyessä, keksittiin, kuinka voidaan yhdistää fyysinen tietokone toiseen, eli miten muodostuu tietokoneverkko.

Varhaiset tietokoneverkot

Varhaisimmat esimerkit yksinkertaisimmista tietokoneverkoista olivat tilanteita, joissa yksittäiset tietokoneet ja työasemat ja palvelimet yhdistettiin yksitellen ensin Ethernetin ja muun kaapeloinnin ja myöhemmin langattomien verkkojen eli yhteystekniikoiden avulla.

Alussa koneen väliset yhteydet olivat ne ainoat käytettävissä olevat verkkomuodot. Perinteinen tietokoneverkko näki näin ollen jokaisen fyysisen laitteiston solmuna siihen yhdistetyssä infrastruktuurissa.

Tällaisiin varhaisiin verkkoihin vaikuttamiseksi insinöörit käyttivät erilaisia fyysisiä verkkotopologioita. Väylätopologian avulla pystyttiin yhdistämään kaikki solmut yksiulotteiseen kanavaan. Tähtitopologia taas lähetti liikennettä jokaiseen solmuun ja sieltä pois kaiken keskellä olevaan keskusasemaan.

Rengastopologiat lähettivät tunnuksen sivusuunnassa solmuympyrän kesken joko keskusaseman kanssa tai ilman. Kaikki nämä topologiat esittelivät erilaisia ohjausmenetelmiä ja yhteysmalleja samantyyppisille laitteistoverkoille, joissa tietokoneet oppivat ensin “puhumaan” toisilleen, ja sitten jakamaan tietoja ja resursseja.

1990-luvulla varakkaiden instituutioiden, kuten yritysten ja yliopistojen, käyttöön ottamat huippuluokan tietokoneverkot sisältävät joukon “virtuaalisen aseman” tunnisteita, joissa työasemalla oleva käyttäjä saattoi klikata esimerkiksi “drive Z” päästäkseen käsiksi tiedostoihin ja resursseihin, jotka sijaitsevat jonkin toisen, mutta siihen kytketyn tietokoneen kiintolevyllä.

Ajan myötä laitteistot kehittyivät – esimerkiksi Ciscon kaltaiset pioneerit loivat kehittyneitä verkkokytkimiä ja edistyneitä solmujen käsittelyasetuksia.

Tästä alkoi teknologiamaailman räjähdysmäinen kasvusykli virtuaalisen verkottumisen myötä.

Virtuaalinen tietokoneverkko

Uudemmissa virtuaaliverkoissa toisiinsa kytketyt laitteet korvataan rakenteellisilla resursseilla, joita hoitavat ohjelmistot, jotka luovat laajalle levinneitä laitteistosta riippumattomia verkkoja.

Kaikkien näiden resurssien järjestämiseen käytetyt työkalut ovat hyvin erilaisia, kuin aiemmissa verkoissa käytetyt topologiat. Yhteen kytkettyjen tietokoneiden sijaan verkkotietoliikenne liikkuu paketteina langattoman tai hajautetun virtuaaliympäristön kautta ja usein verkon kautta toimittajapalveluihin, kuten AWS:ään, ja sieltä pois.

Virtualisointiresursseihin kuuluu säiliöitä ja muita malleja, joissa insinöörit kloonaavat käyttöjärjestelmän eri solmuihin ja synkronoivat toiminnan niiden välillä.

Tietokoneverkko pilvessä ja ohjelmistot palveluna

Pilvi- ja Software as a Service (Saas) -teknologiat tekivät verkottumisesta entistä abstraktimpaa. Tänä päivänä kyseessä on erittäin monipuolinen toimiala. Uutta kehitystä ovat muun muassa verkkosegmentoinnin nousu, jossa osa verkosta on suojattu palomuureilla turvallisuussyistä, sekä reunalaskenta, jossa tiedonsiirto tapahtuu strategisissa pisteissä kehittyneessä verkossa, myöskin turvallisuussyistä.

Muita tärkeitä verkon suojaustyökaluja ovat puolustukset “kehän ulkopuolella”, jossa esimerkiksi kehittyneet valvonta-algoritmit etsivät virheellistä tai epätavallista verkkotoimintaa uhan tunnistamiseksi. Näin tietokoneverkko pysyy turvassa koko ajan.

Tietokoneverkko ei vaadi nykyaikaiselta ammattilaiselta vain kykyä kytkeä tietokoneita toisiinsa, vaan hänen on ymmärrettävä LAN-verkon (lähiverkon) ja WAN-verkon (laajaverkon) välinen ero. Käytännössä heidän on siis ymmärrettävä ohjelmiston määrittämän WAN- tai SD-WAN-verkon syntyminen.

Kaikki tämä edistää nykyaikaista tietokoneverkkokenttää, jossa on nähty nopeasti paljon edistystä ja hyvin paljon nopeaa kehitystä.

Samankaltaiset termit

Margaret Rouse
Teknologia-asiantuntija

Margaret Rouse on palkittu teknologiatoimittaja ja opettaja, joka tunnetaan hänen kyvyistään selittää vaikeitakin teknologisia konsepteja aiheesta vähemmän tietävälle finanssialan yleisölle. Viimeisen 20 vuoden ajan hänen selityksensä ovat ilmestyneet TechTargetin nettisivuille, minkä lisäksi häntä ovat siteeranneet asiantuntijana New York Times, Time Magazine, USA Today, ZDNet, PC Magazine ja Discovery Magazine. Margaretin mielestä mikään ei ole hauskempaa kuin opettaa IT-alan ja finanssialan ammattilaisille, kuinka toisen alan hyvin spesifillä kielellä puhutaan. Jos sinulla on ideoita selitettävistä termeistä tai parannuksista aikaisempiin selityksiin, lähetä sähköpostia Margaretille tai ota yhteyttä häneen LinkedInissä tai Twitterissä.