Tekoäly opetuksessa: plussat ja miinukset neuromoninaisille opiskelijoille

Nykyajan koulut ovat täysin erilaisia kuin ennen vuosituhannen vaihdetta. Oppikirjat ovat vaihtuneet iPadeihin, ja kouluruokalat ovat ottaneet listoilleen myös kasvisruokaa ja muita vaihtoehtoja. Nyt tekoäly koulutuksessa on muuttamassa kouluja lopullisesti.

Jotkut asiat eivät kuitenkaan muutu. Opiskelun organisointi, tehtävien suunnittelu ja tekeminen, oppilaiden kognitiiviset ominaisuudet ja sosiaalinen vuorovaikutus ovat kaikki taitoja, jotka auttavat opiskelijaa menestymään paremmin.

Mutta entäpä, kun osa oppilaista tuskailee näiden arkipäiväisten osa-alueiden kanssa? On nimittäin monia, joiden aivot toimivat eri tavalla kuin neurotyypillisten ikätovereiden.

On arvioitu, että 15-20 % maailman väestöstä on neuroepätyypillisiä. Tämä koskee merkittävää määrää ihmisiä, jotka ovat esimerkiksi autismin kirjolla tai kärsivät tarkkaavaisuushäiriöistä, dyskalkuliasta, lukihäiriöstä ja dysprakiasta.

Nykyään on jo useita esimerkkejä siitä, miten tekoäly on muuttanut neurodiversien ihmisten työelämää. Hyötyjiä eivät kuitenkaan ole vain työelämässä olevat ammattilaiset, sillä tekoäly on alkanut uudistaa myös koulutusjärjestelmää.

Sisällysluettelo Sisällysluettelo

1. Tekoäly opetuksessa inkluusion edistäjänä
2. Miten tekoäly auttaa neuromoninaisia yliopisto-opiskelijoita?
3. Mitkä ovat tekoälyn haitat koulutuksessa?
4. Tekoäly koulutuksessa – yhteenveto
5. Tekoäly opetuksessa – UKK
6. Lähteet

Katso koko lista

Sisällysluettelo

1. Tekoäly opetuksessa inkluusion edistäjänä
2. Miten tekoäly auttaa neuromoninaisia yliopisto-opiskelijoita?
3. Mitkä ovat tekoälyn haitat koulutuksessa?
Katso koko lista
4. Tekoäly koulutuksessa – yhteenveto
5. Tekoäly opetuksessa – UKK
6. Lähteet

Tekoäly opetuksessa inkluusion edistäjänä

Ymmärryksemme neurologisesta kehityksestä ja toiminnasta on parempi kuin koskaan. Lisääntyneen tiedon myötä neuromoninaisuuteen liittyvä stigma on hälvennyt. Tämä näkyy myös ilmauksissa – olemme siirtyneet pois kielestä, joka liittää neuromoninaisuuden puutteisiin, häiriöihin tai vammoihin.

Monien neuromoninaisten ja erityisesti autististen lasten ja nuorten tarpeet eivät kuitenkaan vieläkään toteudu riittävän hyvin kouluissa, mikä johtaa helposti kasvaviin poissaoloihin ja mielenterveysongelmiin.

Opiskelijat, opettajat ja psykologit ovat yhtä mieltä siitä, että muutosta tarvitaan, ja monien mielestä tekoäly saattaa näytellä siinä merkittävää roolia.

Matt Iveylla, Dyslexic.AI:n perustajalla, on diagnosoitu dysleksia, ADHD ja autismi. Hän on käsitellyt tekoälyavusteista oppimista viimeisimmässä uutiskirjeessään: “Elinikäisenä oppijana tekoälytyökalut ovat olleet keskeisiä oppimisessani jopa aikuisena”, hän kirjoittaa.

Iveylle on selvää, että “konventionaaliset koulutusmallit eivät useinkaan huomioi erilaisia oppimistyylejä”, mutta tekoäly mahdollistaa “siirtymisen perinteisistä menetelmistä ja räätälöityjen oppimiskokemusten tarjoamisen yksilökohtaisten tarpeiden mukaisesti.”

Wherry School Trustin erityisopettaja Lee Calderbank kertoo “käyttävänsä tekoälyä tehdäkseen opiskelijoille räätälöityjä ja yksilöllisiä oppimismateriaaleja, kysymyksiä ja tehtäviä.”

Calderbank ennustaa:

“Tekoäly tulee olemaan riittävän hyvä tarjotakseen opettajille relevantteja esityksiä, tehtäviä, resursseja, monisteita, linkkejä videoihin ja kuvia muutamassa minuutissa. Kaikki tämä mukautettuna opiskelijoiden yksilöllisten tarpeiden, mieltymysten ja edistymistason mukaisesti.”

Kuvitellaanpa tilanne, jossa oppilaan erityinen kiinnostuksenkohde on Ironman. Yhdellä napin painalluksella jokainen opetussuunnitelmaan liittyvä kurssi tai resurssi on teemaltaan rakennettu tämän hahmon ympärille.

Eikö tämä lisäisikin erityisesti lasten ja nuorten oppimismotivaatiota? Samalle se voisi vaikuttaa merkittävästi oppilaiden keskittymiskykyyn ja erilaisten tehtävien suorittamiseen.

Nämä toiminnanohjauksen osa-alueet ovat todellisia haasteita monille neuromoninaisille opiskelijoille.

Myös Citizens Advice Scotlandin neuvontapalveluiden johtaja George Eckton ja This is Milk -yhtiön toimitusjohtaja Angela Prentner-Smith liputtavat yksilöllisten oppimismateriaalien tuomien mahdollisuuksien puolesta.

He korostavat tekoälyyn liittyviä esimerkkejä, kuten sitä, kuinka teknologia “voi tarjota tien kohti tasa-arvoa auttamalla opiskelijoita muun muassa tutkimisessa, luonnostelussa ja muistiinpanoissa.”

Miten tekoäly auttaa neuromoninaisia yliopisto-opiskelijoita?

Yliopistoon aloitettuaan opiskelijat huomaavat nopeasti, että oppiminen on huomattavasti aiempaa itsenäisempää. Tämä voi tuntua pelottavalta etenkin silloin, jos itsellä on erityistarpeita. Samalle se mahdollistaa kuitenkin myös omiin oppimistyyleihin tutustumisen.

NPS Groupin arkkitehtiassistentti David Wiley kertoo, että tekoäly auttaa häntä merkittävästi lukihäiriön kanssa. Erityisesti Wiley käyttää ChatGPT:ä “antamaan yhteenvedon suurista tekstipätkistä.” Koska lukeminen on hänelle työlästä, auttaa kyseinen toiminto päättämään, “kannattaako koko tekstiin perehtyä vai ei.” Koska chatbot auttaa myös kirjoittamisen jäsentelyssä, on siitä apua monella tapaa.

Samoin Goodwin Universityn saavutettavuuspäällikkö Molly Zatony toteaa, että sovellukset, kuten Dragon, tukevat neuromoninaisia opiskelijoita “lukemisessa ja kirjoittamisessa puheesta tekstiksi – ja tekstistä puheeksi -työkalujen avulla.”

Hän kannustaa opiskelijoita käyttämään myös tekoälypohjaista miellekarttasovellusta GitMindiä, joka voi auttaa “tekemään listoja ja priorisoimaan tehtäviä” sekä “jäsentämään hajanaisia ajatuksia kaavioksi auttaen opiskelijoita systematisoimaan ajatteluaan.”

Muut alustat, kuten Neve Learning, menevät vielä pidemmälle ja tarjoavat ainutlaatuisia oppimiskokemuksia jokaiselle yksilölle.

Esimerkiksi Bridgeportin yliopisto toteaa, että neuromoninaiset opiskelijat, joilla on “puhe- ja kommunikaatiovaikeuksia, voivat hyödyntää tekoälytyökaluja ilmaisemaan itseään tehokkaammin ja osallistumaan luokkahuoneessa käytäviin keskusteluihin, mihin he eivät aiemmin pystyneet.”

Mitkä ovat tekoälyn haitat koulutuksessa?

Olipa kyseessä sitten viestinnän helpottaminen, monimutkaisten ideoiden selittäminen helpolla tavalla tai henkilökohtaisen oppimisen räätälöiminen, auttaa tekoäly neuromoninaisia opiskelijoita pärjäämään paremmin opiskeluun liittyvissä haasteissa.

On kuitenkin muutamia sudenkuoppia ja huolenaiheita, jotka on otettava huomioon.

Tekoälyn kasvavan suosion myötä ei yllätä, että portinvartijat alkavat hiljalleen vaikuttaa palveluiden saavutettavuuteen.

Isossa-Britanniassa vanhempana kasvatuspsykologina toimiva tohtori Emma Speed korostaa tätä potentiaalisena ongelmana:

“Haasteet tekoälyn käytössä kouluissa voivat liittyä kustannuksiin, jotka vaikuttavat palveluiden saavutettavuuteen, mikä asettaa eri koulujen oppilaat helposti epätasa-arvoiseen asemaan. Tilanne voi jo nyt vaihdella koulukohtaisesti merkittävästi.”

Useimmat koulut hyötyisivät tekoälyn tarjoamasta lisätuesta, mutta niillä ei välttämättä ole riittävästi rahoitusta resurssien hankintaan. Tohtori Speedin mukaan tämä tarkoittaa sitä, että “tekoälyn mahdollinen positiivinen vaikutus inkluusioon voi olla tasa-arvon kannalta rajallinen.”

Kustannuksiin liittyvät ongelmat ulottuvat monille alueille. Calderbank tuo esiin huolen siitä, että tekoälyn kehittyessä “opettajat menettävät ammatillisen asemansa.”

Hän sanoi:

“Opettajalle ei välttämättä tarvitse enää maksaa palkkaa, vaikka hänellä on tutkinnon antama pätevyys, koska tekoäly hoitaa työstä puolet. Tarvitaan vain järjestystä ylläpitävä esittelijä tai hallinnoija… Olisiko tämän työn arvo 45 000 puntaa? En ole kovinkaan varma.”

Näin ollen vaikuttaa mahdolliselta, että jonain päivänä teknologia kehittyy niin pitkälle, että opiskelijat voivat vain jäädä kotiin odottelemaan, että tekoäly toimittaa heille täysin räätälöityä, kansallisen opetussuunnitelman mukaista sisältöä.

Opettajien ja opiskelijoiden on jatkossakin pohdittava kysymystä siitä, miten tekoälyä voidaan käyttää koulutuksessa. Kun uusia palveluita otetaan käyttöön, on edelleen tärkeää varmistaa, että tekoäly jatkaa oppimisprosessin helpottamista ja inkluusion esteiden poistamista.

Tekoäly koulutuksessa – yhteenveto

Joskus ajateltiin, että yksilöllinen opetussuunnitelma edellyttäisi aikuisen jatkuvaa tukea ja satoja ylimääräisiä tunteja  oppimismateriaalien suunnitteluun ja valmisteluun.

Nyt tämä kaikki saattaa mennä generatiivisen tekoälyn ansiosta uusiksi, jolloin tekoäly koulutuksessa voi hyvinkin olla tulevaisuudessa merkittävässä asemassa.

Kuten Eckton ja Prentner-Smith ovat kertoneet, “eivät ratkaisut ole vain hypoteettisia; ne ovat jo olemassa ja käden ulottuvilla.”

Vaikka erilaisia huolia tekoälyyn liittyen onkin olemassa, pysyy sovelluskehittäjien toive edistää EdTech-alaa todennäköisesti vahvana myös tulevaisuudessa. Tilanne on jo nimittäin muuttunut merkittävästi: tekoäly koulutuksessa johtaa suurempaan inkluusioon, mikä on tietysti loistava uutinen etenkin neuromoninaisille ihmisille.

Tekoäly opetuksessa – UKK